lauantai 4. lokakuuta 2014

Onnea Hukka

Oma rakkain prinsessani, ykköstyttöni. Pikku-Hukka täytti 2.10. jo kokonaista 7 vuotta!
Juhlan kunniaksi neiti sai hienon kakun.



Kuopus sai auttaa kakunteossa, eli kiikuttaa mulle kaikkia tarvittavia välineitä ja asetella noita nappuloita kakun reunoille.
Lisäksi esikoinen ja kaverinsa olivat niin innoissaan Hukan synttäreistä, että villitsivät sitä koko päivän, ja siitä hyvästä tyyppi oli niin tohkeissaan, että hyppäsi suoraan päin naamaa kun tulin kotiin ja oli hilkulla murtaa minun nenän. Vieläkin sattuu aina välillä. Mutta näitä nyt sattuu, eikä joku nenänmurtuma nyt niin iso juttu ole.

Lahjuksia Hukka ei oikein tänä vuonna saanut, mutta sai viettää paljon aikaa omien ihmistensä kanssa ja ison hienon kakun! Ja kynsienleikkuukin siirrettiin suosiolla seuraavalle päivälle.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kirjastokoira

Opiskelen kolmatta vuotta tieto- ja kirjastopalvelualaa. Tänä vuonna suurimman osan opinnot tulee päätökseen, ja on aika pohtia opinnäytetöitä. Vannoutuneena koiraihmisenä olen toki jo päättänyt oman opinnäytetyöni, joskin se hakee vielä vähän muotoaan.
Opinnäytetyö on kokemuksellinen, eli siinä tapahtuu, pelkkiä kirjallisia tuotoksia ei enää kannateta. Minun opinnäytetyöni aiheena on, kuinkas muutenkaan, kirjastokoirat. Opettajalle ilmoitin, että opinnäytetyöni päätähtenä toimii Miska, viisivuotias bretoniuros. Miska on jo aikuinen, itsevarma ja tasainen koira. Opettajalle ei kerrottu, että Miska on tasaisen helposti innostuva ja pentumaisen pöhkö otus. Tosin se myös rakastaa ihmisiä ja on oppinut toimimaan lasten kanssa, kun laumaan kuuluu pari mini-ihmistä omasta takaa plus naapuruston kaikki kääpiöt jotka säntäilee sinne tänne ja halailee koiria ohimennen.
Perusedellytykset on siis kunnossa. Opettajakin näytti vihreää valoa hankkeelle, ja kehotti ottamaan yhteyttä kirjaston johtajaan, että voidaan sopia jatkosta.

Sillä aikaa Miska hengailee minun mukana joka puolella, pyörähtää lähikirjastoissa palauttamassa ja lainaamassa kirjoja, etsimässä uutta luettavaa, torkkumassa penkkien alla ja kulkemassa minun perässä. Se osaa hienosti kulkea rauhallisesti takana, vetämättä ja hötkyilemättä. Se ei ampaise moikkaamaan lapsia tai sinkoile muutenkaan sinne tänne. Se käyttäytyy hienosti ja rauhallisesti.

Myös lauman vanhempi lapsi, kahdeksanvuotias esikoinen, auttaa Miskaa ja minua tehtävässä. Esikoisella on lukuläksyä koulusta, ja joka päivä koira istuu lapsen vieressä ja tarkkailee kirjan kuvia kun lapsi lukee ääneen. Mikäs sen parempi tapa opetella kuuntelemaan lapsen lukemista rauhassa! Eikä Miska ikinä arvostele tai ole ollut inhottava (me aikuiset kun joudutaan joskus olemaan inhottavia ja komentelemaan), joten sillehän lukee mielellään. Harmi kun koira ei voi kuitata lukuläksyä tehdyksi...

Mutta jos kaikki menee kuten pitääkin, kevään aikana Oulun lähikirjastoissa voi varata lukuaikoja kiltille ja reippaalle pikkubretonille, joka odottaa innoissaan uusia pieniä lukijoita!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Miska 5 vuotta!

Lauman pikku humoristi, sir Miska Ryssänpoika, täytti tänään, 3.5.2014 jo kokonaista viisi vuotta! Miska on siis jo ihan aikuisen koiran iässä.

Ja näin komea nuori mies mulla on.




maanantai 10. maaliskuuta 2014

Aktivoidaan!

Havahduin tässä joku aika takaperin siihen, että veljeksillä ei ole tarpeeksi aktiviteetteja. Murehdin sitä päivän, ja totesin että vaikka olenkin maailman paskin koiranomistaja, onneksi tilanteen ei ole pakko jatkua sellaisena! Niinpä minä sitten naputtelin tieni Peten Koiratarvikkeen nettisivuille ja pieni bretoni puoliksi sylissäni arvoin laumalleni parhaiten sopivia aktivointileluja. Ottossonin pyöreät puiset lelut on kyllä hurjan kivoja, mutta ongelma on siinä, että ne maksaa hurjan paljon käyttöikäänsä nähden. Ei ole järkeä maksaa neljääkymppiä lelusta, jonka Hukka ratkaisee kolmessa minuutissa ja on sen jälkeen sitä mieltä että selvitin, ei huvita enää. Edellinen ennätys oli puolitoista minuuttia, toisella kerralla se vain nosteli palikat lelusta, söi eväät ja jatkoi ärmätystä Miskan kanssa. Ja sen piti olla haastava!
Haastava se lelu oli ainoastaan Röllille, jonka etuhampaat on kokeneet kovan kohtalon imurinputkea vastaan käydyn taistelun tuoksinnassa. Miska tajusi asian katsomalla hetken miten Hukka homman hoitaa, ja nyt sekin osaa ratkoa sen lelun, eikä rasita siinä aivojaan. (Rölli ratkaisee lelun läppäämällä tassulla pontevasti palikkaa ja katsomalla leikittäjää vaativasti: nosta tuo pois! Vanhuskoirien tyyli voi hivenen poiketa elämänsä kunnossa olevien tyylistä. Se heille sallittakoon.)

Joka tapauksessa bretonin myötämielisellä vaikutuksella valikoin ostoskoriin tällä kertaa kaksi lelua.
Sinisen Ottossonin Dog Pyramidin, jota meille on kehuttu, ja muovisen luunmallisen lelun.

veljesten uudet hienot lelut vielä paketeissaan

Luunmallisesta lelusta en varmasti olisi heti keksinyt, miten se toimii, mutta laumamme rakkaalla etäjäsen-Lurulla on samanlainen mutta vihreä luulelu. Jota yksi pieni bretoni on ehkä ihan vähän uudelleenmuokannut. Keltainen luu on säästynyt siltä kohtalolta vielä toistaiseksi.

Joka tapauksessa hain lelut ja samantien loppukäyttäjät A ja B pääsivät testaamaan leluja A ja B.

Loppukäyttäjä A, kelpienarttu Hukka
Loppukäyttäjä B, bretoniuros Miska
Loppukäyttäjä A:n ongelmanratkaisukyky on täysin erilainen kuin loppukäyttäjä B:n. Arvasin että Hukka keksii nopeasti, miten joku uusi lelu toimii ja saa ruokansa syötyä paljon nopeammin. Joten tasoituksen nimissä annoin helpommaksi arvioimani lelun Miskalle, että sekin raukka saisi joskus iltaruokansa syötyä.

Lelu A
Lelu B


Tottakai yhdistin Hukan leluun A, ja Miskan leluun B, koska arvioin että Miska sais enemmän irti luusta, jossa se näkee namit ja josta ne on suhteellisen helppo napsia. Niinhän sitä voisi luulla.
Hukka paiskoi antaumuksella Pyramidia pitkin laminaattilattiaa (anteeksi, naapurit!) ja sai kuin saikin sieltä ruokansa. Ja tuli tottakai sitten tarkistamaan miten pikkuveli etenee oman haasteensa kanssa.

Miska ei edennyt alkuunkaan niin hyvin. Se haistoi nappulat. Se näki nappulat. Se oivalsi että ne on sen penteleen lelun sisällä, mutta miten ne saa sieltä pois?! Se yritti nuolla luuta, jos se sitten antaisi aarteen Miskalle. Se kanniskeli sitä huolissaan ympäri asuntoa, ja säikähti kun luusta tippui nappula lattialle. Ja sitten luu pitikin kantaa emännälle sänkyyn, kun tämä ei tottele. Kieltäydyin auttamasta pientä, houkuttelin vain kokeilemaan vielä. Tiesin että tyypillä on nälkä, ja ennen pitkää se onnistui vaivaamaan aivojaan sen verran, että tajusi miten sieltä saa namipaloja. Ja kun luun pudotti lattialle, sieltä oikein varisi niitä nameja! Moinen oivallus oli aivan mahtava, ja sitten lelua pudoteltiinkin pitkä tovi, vielä sittenkin kun se oli jo tyhjä.

Seuraavana aamuna vaihdettiin osia, Hukka sai tutustua Miskalle päänvaivaa tuottaneeseen luuhun, ja Miska sai kokeilla miten Pyramid toimii.
Hukkaa vähän hämmensi luu, joka oli syönyt toisen aamupalan. Epäreilu veto semmoinen. Hukka sai ängettyä ilmeisesti kielensä luun sisälle ja jotenkin keksi miten luu avataan. Ja teki lopulta miskat ja paiskoi luuta pitkin seiniä. Meillä näitä leluja ei todellakaan käsitellä mitenkään silkkitassuin. Häntä heiluen Hukka lopulta ratkaisi luun arvoituksen ja oli tyytyväinen.
Miska turhautui Pyramidiin, nappasi sen suuhunsa ja kantoi kylppäriin. Ja minun piti sännätä perään, kun äänistä päätellen Pyramid teki parhaillaan tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Ehdin paikalle kreivin aikaan, ja pönttö säästyi nappulamössöltä. Ja lopulta Miskakin sai kallisteltua Pyramidia tarpeeksi saadakseen sieltä nappulat ulos.
Helppo homma se ei ollut, ja sen jälkeen väsytti pientä poikaa ihan kunnolla. Vaivata nyt toisen aivoja heti aamutuimaan. Miska ei selvästi arvostanut, vaan mönki sänkyyn nukkumaan.

Tämän oivalluksen jälkeen koirat on saaneet joka päivä vähintään toisen ruokansa leluista, ja toisen sitten treenatessa nameina tai ihan vaan kupeista tai lattialta.
Ja kun olen tässä puolitoista viikkoa sairastanut, on ollut ihan kiva huomata, että koirat on selvästi tyytyväisempiä vähäiseen liikuntaan, kun aivoilla on kuitenkin askaretta. Etenkin Miskaa jatkuva aktivointilelujen käyttö on selvästi rauhoittanut.

Ja tottakai tämän lyhyen ajan sisällä lelut on jakautuneet lemppareihin ja vähemmän lemppareihin. Arvatenkin Hukka rakastui Pyramidiinsa, ja saakin useimmiten siitä ruokansa. Ja nyt sitä ahistaa sangen suuresti, kun lelulle kävi eilen hullusti.

Se vaan hajos!

Yhtäkkiä kesken iltaruokailun lelu mokoma halkesi kahtia ja lennätti ruuat pitkin lattioita. Ja nyt pieni kelpie on ihan maansa myynyt, kun lelu meni rikki.
Olen antanut itseni ymmärtää, että Dog Pyramidin tulee kestää rajuakin käsittelyä, eikä se nyt meillä kovin kamalan rajua ole ollut. Epäilen valmistusvirhettä. Hukka ei kuitenkaan arvosta, se tahtoisi vielä leikkiä! Ja sitten joutuukin vaan tyytymään tylsään luuhun, ja pikkuveli sai kananmunakennon, joka teipattiin umpeen. Kun Hukka sai tyhjennettyä luun, se hypähti hyllyä vasten ja tuuppi hyllyyn nostettuja Pyramidin kappaleita sen näköisenä, että nyt sitten tänne!

Miska on myös saanut lempilelun. Koska Miska ajattelee "out of the box", se ei valinnut lempparikseen lelua A tai B, vaan ihan muun lelun.

Lelu C

Lelu C:n löysin perjantaina kirpparikierroksella, ja ostin samantien. Arvelin sen niin helpoksi, että Miska varmaan tykkäis. Ja niin helpoksi, että tarvittaessa kyläilevä pieni cockerikin voi sitä käyttää. Lisäksi siinä on säädettävä tuo aukko, joten siitä saa tosi helpon tai tosi vaikean. Nyt se on melko helppo, koska sen aukko on jumissa, ja melkein kokonaan auki. Silti Miska tykkää siitä hurjasti, ja pyörittelee sitä välillä tyhjänäkin pitkin lattioita. Täytyy sanoa, että melko lailla paras kahden euron sijoitus hetkeen. Niin tyytyväiseltä Miska näyttää, kun saa metsästää ruokansa pyörivästä.
Ja tottakai Hukka käy välillä kesken oman ruokansa metsästyksen myös vähän pyörittelemässä palloa. Siksi koirat joko syö eri huoneissa (esim. toinen huoneen puolella ja toinen eteisessä tai kylppärissä) tai niitä vahditaan tarkasti, ettei toisen apajille mennä.

Myös muita aktivointeja on kehitetty. Viime viikolla olin niin kipeä, että B nappasi pienen Miskan matkaansa ja piti sitä yön yli hoidossa. Saatiin Hukan kanssa keskittyä paranemiseen ja meidän omiin juttuihin. Ja Hukka sai aktivoida itseään kylppärissä, kun en jaksanut kehittää mitään älyllisempää tekemistä sille.

Näin aktivoi itseään suuri pikkupaimen
Roskiinhan nuo tyhjät ruokasäkit olis menneet joka tapauksessa, joten jemmasin niihin iltaruuan ja koira hommiin. Hirveällä rähinällä ja ärimurinalla se repi nuo silpuksi, mutta oli kyllä tyytyväisen näköinen kun sai homman hoidettua!

Mutta näin meillä ollaan aktivoiduttu. Tällä viikolla aletaan taas lenkkeilemään normaalisti, koirapuistoon ei selvästi ole mitään asiaa niin kauan kuin on vähänkin pakkasta. En halua revähdyksiä niin itselleni kuin koirillekaan, ja koirapuistosta on etummainen puoli peilijäällä. Kyllähän metsäisemmässä osassa voi juosta, mutta sitten sieltä juostaan täyttä vauhtia portille, jos näkyy liikettä ja siinä sitä sitten ollaan. Metsäilemme ja peltoilemme siis. Ja varotaan revähdyksiä, ne on kurjia semmoiset.

Mitenkä muut ihmiset aktivoi lemmikkejään?

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kevätpuuhia

Huomaa, että kevät on tulossa. Eikä mun kengissä ole goretex- kalvoa.
Päätin ryhdistäytyä ja treenata vaihteeksi koiria. Hukka etenkin esitti sellaisia akrobatiatemppuja aamusella, että sen oli pakko saada aivotoimintaa, ettei se sekoa. Siispä kassiin kasa rompetta, pallo, vinkulelu, maailman paras soikiolelu ja pari vanhaa hanskaa. Esineruutu on helppo homma tuossa lähikentällä lenkin yhteydessä.

Pikaisen lenkin jälkeen suunnattiin kentälle ja tallasin sopivan kokoisen lämpäreen ruuduksi. Siinä vaiheessa Hukka oli sitä mieltä että maailman paras ruutu, pyörinpä tässä ympyrää. Ainakin ruutu oli hyvin tallottu, kun koirakin siinä hyöri ja pyöri. Onneksi Hukka ei juuri seuraile jälkiä, joten sille ei niin olis väliä, vaikkei ruutua olis ihan superhyvin tallottukaan.

Miska kiinni katokseen, Hukka maahan ja lelut kehiin. Tyyppi tiesi varsin hyvin, miltä siltä odotetaan, kun otti mokoma varaslähdönkin. Takaisin ja strategiapalaveri. Eli että yritäpä nyt ymmärtää, senkin talikko. Minä lähetän ja sinä lähdet vasta sitten. Ja uusi yritys.

Hukka tuo!
Kuten kuvasta näkee, Hukka rakastaa tämmöisiä, missä se saa tuoda mulle jotain! On se joku sitten se kadonnut hölmö ihminen metsässä, pudonnut kynä lattialla tai esineruudun esineet. Ihan sama, mistä on kyse. Hukka tuo.

Ja koska on pidettävä huolta työntekijän henkisestä jaksamisesta, meillä otettiin käyttöön uudenlainen kannustus. Sitä virkaa hoitaa Miska, joka tarkkaili siskon suoritusta katoksen alta.

Huutosakki-Miska
Miska seurasi jännittyneenä aina kun lähetin Hukkaa, ja kun kelpie löysi esineen, kuului katoksesta varsin voitonriemuinen ölinä ja mölinä!
Ja onhan se nyt kivempaa tehdä hommia, kun siitä saa reilusti palautetta. Kyllä näillä taas jaksaa.

Taidan alkaa tehdä Miskallekin ihan helppoja ruutuja, niin tomerasti se haisteli koko ruudun läpi, kun päästin senkin kirmaamaan hetkeksi kentälle. Tai sitten otetaan vaan jälkeä sen kanssa, kun lumet vähän vielä sulaa. Nenänkäyttöä pienelle miehelle kuitenkin.