lauantai 3. lokakuuta 2015

Senioreita? Meilläkö?

Ei kai nyt sentään! Tai ainakaan minä en ole huomannut.
...Tai no. Ehkä mies välillä vaikuttaa hivenen seniorioituneelta, mutta me muut- ei sitten tippaakaan! Harmaita meillä voi olla vähän kaikilla (paitsi tietenkään allekirjoittaneella), mutta sehän tarkoittaa vain sitä että muuttuu astetta charmantimmaksi.

Joka tapauksessa Hukka täytti eilen tuplapyöreitä, eli kahdeksan vuotta! En voi uskoa, että tuo pikkuinen karvageneraattori on pyörinyt jo niin kauan mukana, että sitä voi sanoa jo senioriksi. Mutta toisaalta, tästä voi avautua uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi koiranäyttelyihin veteraanit pääsee usein halvemmalla, ja koska Hukka ei ole mikään kedon kaunein kukkanen, jos niitä kukkasia verrataan australiankelpien rotumääritelmään, en ole sitä aiemmin vienyt näyttelyyn. Sehän on käytännössä pelkkää rahanmenoa, kun tietää itsekin että koira voi saada korkeintaan tuloksen "kyllä se koiralta kai näyttää...".
Lisäksi nyt voi alkaa jo antaa kunnolla etuoikeuksia, kun toinen on kuitenkin jo kahdeksan. Tosin joistakin etuoikeuksista meidän on vielä keskusteltava vakavasti. Neiti kun on päättänyt laajentaa reviirinsä koskemaan myös naapureiden pihoja, enkä ole vielä aivan varma, mitä mieltä naapurit ovat pienestä yllätysvieraasta, joka käyttää naapureiden pihoja kiihdytysratoina. Toisen puolen naapuri ainakin oli pääosin huvittunut, kun portista sisälle ampaisee pieni sininen salama, joka pujahtaa sitten pensasaidan alta omalle puolelle ja autotalliin kertomaan että meikä vähän käväs! Totesin sille ettei olis tarttenu kävästä, mutta Hukan mielestä oli hirmu hyvä veto, josta piti kertoa heti isännällekin. Ikävää koiran kannalta, kun isäntä ei yhtään ymmärrä moisia hienouksia.
Autotallin siivouksen ajan yksi pieni Miska sen sijaan hengasi kiltisti hihnassa ja tarkkaili silmä kovana korkeaa autotallin vieressä kasvavaa mäntyä ja rankaläjää, jonka olen raahannut autotallin viereen kuivumaan ennen pilkkomista ja/tai kaatopaikalle viemistä.

Perjantaina Hukka pääsi synttäriostoksille. Isäntä heitti meidät Ideaparkin Mustiin ja Mirriin, ja odotteli Miskan kanssa autossa. Lupasin kaupan ovella Hukalle, että se saa ihan itte päättää, mitä tänään otetaan. Hukasta oli ilmeisesti hurjan hieno lupaus, ja se päätti oitis haluta pörheäturkkisen harmaan merlen sheltin!
Hirveä pettymys, kun kävi ilmi, ettei me voida ottaa shelttiä. Sitä paitsi voin kuvitella mitä isäntä olisi sanonut, jos oltais marssittu autolle extra-koiran kanssa...
Hukka yritti haluta myös uuden keraamisen ruokakupin (joka hajoaisi todennäköisesti turhan pian, eikä sitä voi tuoda täyttöä varten mulle), ja kissojen raapimistelineitä. Ne oli tosi kivoja!
Hukka valitsi kuitenkin lopulta pienen valkoisen roadkill- pehmon ja kasan possunkorvia itselleen ja Miskalle.

Ja ihan Hukan synttärin kunniaksi Suomeen sitten ilmaantui oikea Valio- luokan myrsky! Olin luvannut koirille kunnon metsälenkin synttärin kunniaksi, mutta päätettiin sitten ettei kyllä mihinkään metsään mennä, kun puut kaatuu niskaan. Käytiin merenrannassa kuvaamassa myrskyä ja myräkkää ja Hukan synttärikuvia.

Näin kovin tuuli, pieni kelpiekään ei meinannut pysyä pystyssä!


Miskan mielestä myrsky oli hurjan hauska, kun hajut tuli nenään ihan hirveää vauhtia ilman että pitää itse liikkua mihinkään! Hukan mielestä oli vähän ikävämpi, kun häntä ei millään pysynyt niinkuin Hukka halusi. Lopulta se tuli ihan jalkojen eteen ja työnsi takamuksen minun jalkoja vasten, että häntä edes vähän tottelis. Voi olla, että viima sattui pienen eläimen häntään.
Lisäksi meri oli aivan liian vauhdikas, niin ettei Hukka halunnut käydä kastelemassa edes tassujaan, vaikka yleensä juoksee suoraan veteen, kun sitä jossain näkee.

Oli paljon helpompaa, kun sai olla ihan irti hetken.
Oli hankalaa kuvata, kun tuuli painoi koko ajan ihmistäkin ties mihin suuntaan, ja hiekka pöllysi myös tuolta epäviralliselta pikkuhiekkarannalta. Ja kamerakin painoi, ja sitä piti suojella pöllyävältä hiekalta. Tiesittekö muuten, että kova tuuli salpaa helposti erityisesti astmaatikon hengityksen? Onneksi tajusin laittaa huivin kaulaan, että sain peitettyä suun ja nenän!

Hukka 8 vuotta, 2.10.2015

Tällainen on lopulta pikkukelpien synttärikuva tuulisella rannalla. Neiti näyttää hyvin pörheältä edestäpäin kuvattuna... Mutta kyllä seniori-iässä saa jo vähän elintaso näkyäkin!