torstai 12. joulukuuta 2013

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Näitä merkintöjä tulee aika-ajoin, kun laumamme oma pieni karhunpoika toheloi ja satuttaa itsensä.
Tällä kertaa karhunpoika vemmelsi hirveää vauhtia metsässä, hävöksi näkyvistä monta kertaa, ja yks kaks vain seisoi keskellä polkua kolme tassua veressä ja sen näköisenä, että nyt vois olla hyvä ajatus mennä kotiin... Pikaisen tilannearvion jälkeen tulimme siihen tulokseen, että kyllä, kotiin ja äkkiä.
Onneksi lumi tyrehdytti nuoren herran verenvuotoa sen verran, että maahan ei jäänyt enempää verisiä tassunjälkiä, ja kotiin selvittiin ilman sen suurempaa draamaa.

Kun herrakoira saatiin kylpyhuoneeseen ja kelpie "omaan" huoneeseen, jossa Hämeenlinnassa asuessamme majoitumme, päästiin isän kanssa tutkimaan herrakoiran käpälätilannetta. Tilanne oli aika surkea. Kolmesta tassusta oli kynsiä poikki, ja verta tietenkin tuli kiitettävää tahtia. Ja arvatenkaan pieni tyyppi ei tykännyt pätkääkään, kun tassuja rävellettiin, vaikka eihän asiaan mitään voi oikein sanoakaan. Suuttuvat vielä.
Päätettiin katsoa seuraavaan aamuun, maanantaihin, että pitääkö mennä lääkäriin. Jo samana iltana alkoi kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että lääkärikeikka on tiedossa. Ja niinpä soitin aamulla kahdeksalta lääkäriajan Miskalle, ja kävin Hukan kanssa kertomassa parin minuutin kävelymatkan päässä lähikirjastossa, että tänään myöhästyn pahan kerran, kun vien toisen koiran lääkäriin. Ja lopulta soitin töihin, etten tule ollenkaan.

Nuori herra rauhoitettiin ja kynnet tutkittiin, ja vasemmasta takajalasta otettiin yhden kynnen kuori pois. Koiraa kutitti rauhoituksen läpi, kun karvoja ajeltiin, ja emännällä tanssi tähdet silmissä, kun kynttä hoidettiin.
Ja tämmöinen on tulos.





Ei kuulkaa ole kivaa tämmöinen!

En ole muutenkaan ennen antanut rauhoittaa Miskaa (ei ole ollut tarvetta, siis), ja siksi sen käytös tuli yllätyksenä. Se hengaili onnellisena pitkin eläinlääkärin huonetta, kävi tutkimassa tavaroita ja tökkimässä eläinlääkäriä ja tipahti sitten suorilta jaloiltaan. Naamalla sillä oli sellainen "mitä tässä tapahtui"- ilme, joka huvitti aika tavalla. Hukka jää rauhoitteen saatuaan vierelle kaikessa rauhassa, ja nukahtaa sitten syliin tai viereen, mutta Miskalla oli puuhaa, niin ei joutanut. Ja siinä se sitten torkuskeli, kun nostettiin se pöydälle hoidettavaksi.
Ja kun se siitä heräili, se hoiperteli eteenpäin sen näköisenä, että on tullut nautittua tuopin verran liikaa, ja eläinlääkäri naureskelikin sille, että Miskalle ei tänään enää tarjoilla! Sadan metrin kotimatkan aikana herrakoiran piti huilata parin metrin välein nojaamalla jalkaa vasten, kun oli hankalaa kävellä eteenpäin. Ajattelin, että on parempi että se kävelee itte sen lyhyen matkan, niin tokenee vähän. Silti se tokeni kunnolla vasta kymmenen aikaan illalla. Ja rauhoitus laitettiin kahdeltatoista, heräte siitä neljänkymmenen minuutin päästä. Voi pientä.
Onneksi Miska ei ole nukuksissakaan aggressiivinen, lähinnä hämmentynyt ja tukeutuu entistä enemmän minuun. Kun hoitaja nosti sen lattialle, tyyppi katseli huolissaan ympärilleen, kun hävisin ilmeisesti näkökentästä. Ja rauhoittui kun istuin sen viereen lattialle. Pieni parka.
Lisäksi Hukka sai käydä varovasti tsekkaamassa pikkuveljen, tuuppasi sitä pehmeästi ja lipaisi kuonoa. Ja katsoi sitten mua sen näköisenä, että mitä sinä oot menny tekemään pikkuveljelle!


Nyt Miska saa joka aamu tämän viikon ajan kipulääkettä ja antibioottia. Ja joka ilta biorionia, että haperot kynnet vähän vahvistuis. Hukkakin saa nauttia biorionista. Eli siitä kinkusta, johon se kääritään.


Eipä käy elo tylsäksi tämän lauman kanssa!

Haleja kaikille!

Tuo ketunpesä on nyt niin täynnä kaikenlaista höpön höpöä, että veljekset tarvii omille jutuilleen ihan ikioman blogin. Siispä tässä on veljesten oma blogi Halitaan!
Jatkoa blogille hughug- tuplahali. Haleja on edelleen monin verroin, mutta nyt halitaan kaikki sivistyneesti yhdessä. Miska hoitaa suurimman osan halailusta, koska se on siitä niin järjettömän ihanaa. Hukkaa halitaan myös, mutta sivistyneesti ja rauhallisesti, koska se on neitieläin, eikä pidä riehumishalailusta.