torstai 12. maaliskuuta 2015

Roskisprinsessa

Me on nyt asusteltu täällä miehen luona pitkälti yli puoli vuotta, ja koirat viihtyy mainiosti. Jossain vaiheessa meille muodostui ongelmaksi roskakatos. Hukka ilmeisesti säikähti siellä jotakin, eikä halua enää tulla sinne. Se kaartaa kaukaa katoksen oviaukon ohi, kattelee eri suuntaan ja tekee kaikin tavoin selväksi että roskis ei ole kiva juttu.
Ongelmana on vähän se, että aika usein viedään roskapusseja samalla kun lähdetään lenkille, joten roskakatokseen olisi syytä mennä. Kun tajusin että hirvittää, mietin pitkään mitä ihmettä teen yhtäkkiä roskakatosta säikähtäneen koiran kanssa. Pitkän aikaa toimittiin ihan niin, että Hukalle annettiin vaihtoehto. "Tuletko mukaan, vai odotatko tässä?" Siis ovella. Hukka valitsi yhdeksän kertaa kymmenestä odottamisen. Ja se istui yleensä kauniisti paikallaan odottamassa että heitän Miskan kanssa roskapussin ja tulen takaisin sen luokse. Ja aina se tervehti hännänheilutuksella, niin kuin oltaisiin oltu kauankin poissa sen luota. Ja sen näkökulmasta kai oltiinkin, kun sitä jännitti ja pelotti.



Eilen satuin kertomaan asiasta chatista, kun tiedän että chattikavereilla on kokemusta ties minkälaisista ongelmatapauksista ja että saisin varmasti ainakin tsemppiä jos en ratkaisua saisikaan. Ratkaisuja tarjottiin monenlaisia, vaihtoehtojen tarjoaminen ei saanut tyrmäystä, sehän on aika stressitöntä koiralle, joka ei vaadi aina sitä että ihminen päättää sen puolesta.
Yksi vaihtoehdoista oli juuri se sama, että annetaan itse valita ja kehutaan kun sitten uskaltaakin tulla matkaan. Välillä Hukka uskalsi ainakin vähän matkaa ja ampaisee yleensä ihan jalkoihin ja heiluttaa hirveästi häntää. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei sitä pakoteta mihinkään. Seitsemässä vuodessa oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että tietää ettei pakottamalla tehdä kuin hallaa. Samoin kun lässyttämisellä ja muulla koiran mielestä epäloogisella käyttäytymisellä.

Yksi vinkeistä oli "pitää bileet" pelottavassa roskakatoksessa. Nameja ja lempparilelu ja koira saa itse valita tuleeko mukaan, kun minä menen katokseen.
Tänään otin taskuun naksuttimen ja pussillisen kuivattua kalaa. Ei pitänyt kahdesti kysyä tuleeko Hukka mukaan vai ei. Se marssi vierellä roskiskatokseen korvat vähän luimussa kaiken varalta, mutta kuitenkin valmiina tutkimaan pelottavaa paikkaa yhdessä minun kanssani.
Niinpä me hengattiin hetki keskellä roskakatosta ja herkuteltiin kalalla. (Koira herkutteli, minä en.) Seuraavaksi tarkistettiin joka ikinen roskalaatikko, ja namin sai kun uskalsi lähestyä itse laatikkoa.

Siltä varalta, että yhden naapurin teoria pelottavista roskalaatikoiden kansista pitää paikkansa, avattiin ja suljettiin laatikoitakin tänään. Joka kerta kun kansi meni kiinni, koiralla oli samalla sekunnilla kalanpala suussa, ja hetkessä koira alkoi jo tökkiä kättä kun näki että avaan laatikkoa!


Ja kun tulin parkkipaikan portilta kotia kohti ja ohitettiin roskakatos, koira ampaisi suoraan katokseen häntä heiluen ja selvästi odottaen että tulee lisää namia! Ja tulihan sitä, tottakai, kun kerran uskalsi ihan itse ja ilman minuakin sinne mennä.



Tästä on hyvä jatkaa jonkun aikaa roskakatokseen tutustumista. Olisihan se helpompi, jos ei pienen eläimen pitäisi koko aikaa pelätä roskakatosta, kun siellä melkein kerran päivässä käydään.

(Valokuvat otettu tänään, mutta vasta kun roskiskatos ei pelottanut enää ihan niin paljoa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti